JOULUKALENTERI 2011

Tervetuloa mukaan jännittävään, jouluiseen seikkailuun! Joulukalenterissa avautuu uusi luukku jokaisena arkipäivänä. Mitä kaikkea tarinassa mahtaakaan tapahtua... 

LUKU 16

Korvatunturilla oli hiljaista. Kaikki odottivat matkalaisia ja hommat olivat seisahtuneet. Viimein alkoi metsästä näkyä punaista valoa ja se sai pukin huudahtamaan: ”Nyt he tulevat! Voi onni!”

Kun matkalaiset olivat paikalla, juoksi Timjami heti ensimmäisenä muorin kaulaan ja pahoitteli, että reissu kesti. Muori antoi Timjamille ison kulhollisen puuroa ja jälkiruoaksi pipareita kaksin kappalein. Kun puurot ja piparit oli syöty, kertoi Timjami pukille, että ratkaisua ei olisi tarvinnut lähteä etsimään niin kaukaa. Parhaat neuvot antoi Avaruusmies Nolla ja siihen päälle kaunis joulukellojen kumina sai tonttutytön ymmärtämään mikä laulu joulupukilta oli kateissa.

Timjami ei ehtinyt kuitenkaan aloittaakaan lauluaan, kun pukki jo lauloi: ”On meillä rauhan onnen aika, tääl on joulun taika, joulunkellot meille soi.” Pian kaikki yhtyivätkin lauluun. Laulu oli putkahtanut pukille mieleen siinä vaiheessa, kun työt oli ollut pakko lopettaa ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odotella rakkaan tonttutytön ja poron paluuta kotiin. ”Eiköhän kaikki yritetä muistaa, että jouluna ei saa kiirehtiä. Kaikki saadaan kuitenkin aina tehtyä, onhan meillä toisemme apujoukkoina!” pukki aloitti ja jatkoi: ”Vielä on neljä yötä jouluun. Viettäkäämme siis tämä jäljellä oleva joulun odotusaika toistemme seurasta nauttien. Lahjat kyllä saamme valmiiksi ajoissa, siitä ei ole huolta.” Tontut nyökyttelivät. Muori myhäili myös tyytyväisyyttään. ”Oikein rauhallista joulua kaikille!” huusi koko Korvatunturin väki onnellisena.

x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x

Joulun taika - kertosäe kanteleella soitettuna.

Joulun taika

1. Kun talvi-ilta tummuu, valot hämärtyy
ja kiireet, touhut kaikki unohtuu.
On aika yhteen tulla, aika muistojen,
näin joulu tulla luoksemme jo saa.

On meillä...
Rauhan onnen aika,
tääl on joulun taika,
joulun kellot meille soi.

2. Voit kuulla kuiskutusta, salaisuuksia,
kun joulun riemut meitä jännittää.
Ei tärkein lahja pukilta oo kuitenkaan
Sen jokainen voi löytää rakkailtaan.

On meillä...
Rauhan onnen aika,
tääl on joulun taika,
joulun kellot meille soi.

3. Sä löytää joulusta voit rauhaa, valoa,
vaik tähtitaivas yllämme nyt on.
Kun ikkunoissa loistaa tuhat kynttilää,
ne valon säteet sydämiimme tuo.

On meillä...
Rauhan onnen aika,
tääl on joulun taika,
joulun kellot meille soi.

LUKU 15

”Petteri, ratkaisu taitaa olla nyt selvillä.” totesi Timjami ja hyräili samalla kaunista melodiaa. "Nyt on kiire, luulen, että meitä odotetaan jo kovasti kotona." Mutta voi ei! Matka tyssäsi yhtäkkiä Petterin juuttuessa lumihankeen. Mikä ihme nyt avuksi? Ja kuinka joululle kävisi?

Korvatunturin väki alkoi olla jo hieman hermostuksissaan, kun Timjami-tonttua ja Petteri-poroa ei kuulunut takaisin. Muori oli ehtinyt keittää jo ties kuinka monet joulupuurotkin tällä välillä ja aina oli Timjamin kulho jäänyt tyhjäksi. ”Nyt paistan piparit. Jos niiden tuoksu ei tuo meidän Timjamia takaisin, niin ei sitten mikään!” sanoi muori topakalla äänellä joulupukille. Joulupukki ei kuullut muorin sanoja. Hän tuijotti mietteliäänä pajan ikkunasta ja kuuli kaukaisesta kylästä kantautuvan kauniin kellojen kuminan.

Tovi vierähti ja äänekäs tonttujoukkio oli jo maistelemassa muorin paistamia herkullisia piparkakkuja. Timjami-tonttua ei kuitenkaan näkynyt missään. ”Joulupukki kuule. Luulenpa, että meidän on valjastettava etsivätontut matkaan. Jokin on nyt vialla. Meidän tarkkanenäinen Timjamimme olisi kyllä saapunut joulun ensimmäiset piparit haistettuaan.” muori sanoi huolestuneena ja sai joulupukilta hyväksyvän nyökytyksen. Etsivätontut lähtivät viipymättä matkaan.

Etsivätontut Taatu ja Tyyti matkasivat halki lumisten niittyjen ja metsien. He olivat jo luovuttamassa, kun pimeydestä alkoi näkyä punaista valoa. ”Tonttulakkini nimeen voin vannoa, että tuo on Petterin nenänpää” sanoi Tyyti tietäväisenä. ”Ja minä taas voin vannoa saman oman tonttulakkini nimeen” vastasi Taatu. Lähemmäs mentyään Taatu ja Tyyti huomasivat olevansa onnekseen oikeassa. Petteri ja Timjami olivat hyvin iloisia nähtyään etsivätontut. Timjami selitti minkä ehti ja etsivätöntut saivat sanottua viimein hänelle: ”Nyt ei ole aikaa tarinointiin. Meillä on kiire!” Yhteistuumissa Petteri saatiin irrotettua lumihangesta ja matka Korvatunturille pääsi jatkumaan. Ehtisikö väki ajoissa paikalle? 

LUKU 14

Timjami heräsi lumisateeseen ja ihmetteli, minne Petteri oli kadonnut. ”Ei kai se pahuksen poro ole tehnyt samaa kuin viime reissulla!” hän huudahti. Poro kipsutteli onneksi kulman takaa Timjamin luo ja viittoili sarvillaan niin hyvin kuin vain pystyi. ”Mitä ihmettä sielä näit, Petteri?” kysyi Timjami ja lähti seuraamaan poroa. ”Hahaa! Sirkus on saapunut kylään! Taisit nähdä Pelle Vallattoman vai? Mennään nyt ihmeessä kysymään häneltä vielä apua.” innostui Timjami-tonttu.

Joulusirkus oli käynnissä ja Pelle Vallattomalla mitä hurjimmat temput meneillään. ”Hyppele, hyppele, Pellen lailla hyppele!” kaikui kaksikon korviin. Ihmisjoukko taputti ja hurrasi Pelle Vallattomalle ja esitys oli päättynyt. Pelle Vallaton huomasi kaksikon ja tuli kysymään, mikä toi heidät kesken joulun kiireiden sirkukseen. Timjami kertoi tilanteesta ja toivoi, että Pelle osaisi neuvoa heitä. Pelle pohti hetken ja ehdotti, että matkalaiset palaisivat Korvatunturille kylän läpi. Saattaisi vaikka joulunkellotkin soida. ”Kuulimmekin ne ihanat kellot eilen. Voi, kun tuli rauhallinen ja hyvä mieli!” sanoi Timjami ja heti sen sanottuaan rupesi miettimään sanojaan…

LUKU 13

”Kiire ei etsinnöissä auta… niin. Mutta mikä avuksi, kun joulu lähenee ja joulupukin tärkein laulu on edelleen hukassa. Ja minä onneton sitä täällä etsin onnettomin lopputuloksin!” tonttutyttö nyyhkäisi surullisena. Avaruusmies Nolla lohdutti häntä ja sanoi: ”Älä sure. Ratkaisu on varmasti lähempänä kuin uskotkaan. Jospas lähtisit vain takaisin Korvatunturille Petteri-poron kanssa. Älkää kiirehtikö liikaa, katselkaa kauniita maisemia matkalla ja kuunnelkaa metsän ääniä.” Timjami-tonttu ei ollut täysin vakuuttunut Avaruusmies Nollan ehdotuksesta, mutta päätti kuitenkin toimia juuri näin. ”Matkaan Petteri! Suuntana Korvatunturi.” hän huudahti päättäväisesti.

Matka oli pitkä ja väsymys alkoi iskeä. Edessä häämötti luminen kukkula, jonka takaa häämötti valoa. ”Olemme varmaan jonkin kylän lähettyvillä.” sanoi Timjami hiljaa Petteri-porolle. Kaksikko pysähtyi tauolle. Timjami kaivoi viltin ja eväät ja katseli kaunista tähtitaivasta. Kellojen kumina kantautui matkalaisten korviin ja se toi Timjamille rauhallisen olon. ”Onpa kaunis ääni, eikö vain?” sanoi Timjami vielä Petterille, muttei ajatellut sen kummemmin koko asiaa. Parivaljakko nukahti pian.

LUKU 12

Avaruusmies Nolla oli rakettinsa kimpussa, kun Timjami-tonttu ja Petteri-poro olivat perillä hänen luonaan. Pitkä avaruuslento oli takana ja raketti tarvitsi huoltoa.

Avaruusmies Nolla katsoi hajamielisenä tulijoita ja tokaisi: ”Kas, tuliko tilaamani huoltomies paikalle?” Timjami katsoi avaruusmies Nollaa hieman hölmistyneenä ja vastasi: ”Käsittääkseni ei.. tai voin minä rakettia vilkaista, jos vaikka osaisinkin auttaa.” Avaruusmies Nolla rämähti nauramaan, kun huomasi ketä tulijat oikeasti olivat ja jätti raketin korjailun sikseen, vaikka Timjami olisi ollutkin hyvin kiinnostunut raketin korjauspuuhista.

Timjamin kerrottua ongelmastaan, rupesi Avaruusmies Nolla pohtimaan hänen sanojaan ja sitä, mistä joulussa todella on kyse. ”Jouluhan on aika onnellista ja rauhallista aikaa, eikö vain?” Timjami nyökytteli päätään. ”En osaa auttaa tämän enempää, mutta luulenpa, että löydät etsimäsi ennen pitkää ja kertomasi perusteella kiire ei etsinnöissä auta.” Avaruusmies Nolla sanoi saaden Timjamin mietteliääksi.

LUKU 11 

Penni pingviini löytyi kuin löytyikin melko läheltä Masan majaa. Pingviini näytti mietteliäältä. Taisi pohtia jälleen kerran lentämistä ja miten oppisi sen jalon taidon itsekin.

”Voi Timjami, onpas hauska nähdä!” tuumi Penni nähtyään tontun ja jatkoi: ”Voisikohan tämä sinun Petteri-porosi opettaa minua lentämään?” Timjamia nauratti. Hän totesi Pennille: ”Nyt ei ole aikaa moiseen, Penni. Pystyisitköhän sinä sen sijaan auttamaan minua ja samalla joulupukkia? Tietäisitköhän sellaista joululaulua, joka kertoo siitä, mitä joulu oikeasti on ja se saa rauhalliselle mielelle?”

Pennin mieleen ei tainnut tulla oikeaa laulua, mutta sen sijaan hän vielä yritti saada Petterin opettamaan lentämisen saloja. ”Voi voi. Tämä on nyt hankalaa.” puuskahti Timjami ja sanoi Petterille, että nyt olisi evästauko jonka jälkeen suunnattaisiin Avaruusmies Nollan puheille. Hän saattaisi tietää ratkaisun, kun oli nähnyt maailmaa niin laajalti yläilmoistakin käsin. Avaruusmies Nolla tosin oli hajamielinen…

LUKU 10

Timjami oli jo aivan valmis Masan ehdotukselle ja Petterin nokka oli jo kohti Korvatunturia. Mieli kuitenkin muuttui, kun Timjami muisti pukin sanat jälleen kerran. ”Ei Masa, ei se taida onnistua. Kiitos kuitenkin tästä piristyksestä, jatkamme iloisin mielin etsintöjämme.” sanoi Timjami ja jatkoi pohtimistaan Petterille: ”Minne sitten? Ei mutta olisikohan Penni pingviini jossain tässä lähistöllä?” 

LUKU 9

Ja siellähän ne lonkerosalsat olivat jälleen käynnissä. Timjami ja Petteri rupesivat heti tanssimaan ja taputtamaan, niin mukaansa tempaavasta laulusta oli kyse. ”Heheeii! Ja kaikki mukaan!” raikui Masan ääni ja lonkerosalsa. Kun salsailuun tuli tauko, kertoi Timjami tanssin lomassa uutisia Korvatunturilta. Masalla ei ollut oikein ratkaisua annettavaksi, mutta hän sen sijaan ehdotti, että pukki voisi tulla aattoaamuna heti ensimmäiseksi lonkerojameihin, jos laulua ei löytyisi. Hyvä idea, vai oliko?

LUKU 8

Petteri-poro ja Timjami-tonttu pitivät ansaittua taukoa karhujen kotipesän lähistöllä ja Timjami mietti emokarhun sanoja. Pysähtyä ei kuitenkaan nyt auttanut, sillä joulu läheni päivä päivältä ja laulu oli edelleen kadoksissa. Kaksikko huomasi edessään vettä, kun pieni puro solisi puiden välissä. ”Ei mutta Masa Mustekala on ennenkin ollut kova laulamaan, miksei hän osaisi auttaa meitä?!”

Timjami unohti kuitenkin, että Masan jamit olivat yleensä melko vauhdikkaita ja kalaemotkin välillä suuttuivat meteliin. Matka oli kuitenkin jo käynnissä aavalle ulapalle kohti Masan lonkerosalsaa…

LUKU 7 

Karhut eivät hötkyilleet. Ne viettivät leppoisaa päivää hangilla pienimpien kieriessä ja painiessa. Timjami-tonttu pyyhälsi Petteri-poron kanssa paikalle niin vauhdilla, että emokarhu karjaisi säikähdyksestä. ”No mutta hyvänen aika, sehän on Timjami! Ei noin vauhdilla tarvitse tulla, säikytit meidät.” Timjami pahoitteli nopeaa pyyhällystä ja selitti tilanteen laadun.

Karhuemo kuunteli pää kallellaan, mutta oli silti sitä mieltä, että noin kiireellä ei tarvitsisi liikuskella. ”Jos olette etsimässä rauhallista joululaulua, olisi syytä muistaa itsekin hieman rauhoittua.” sanoi karhuemo hieman toruen ja jatkoi: ”Me emme osaa kuin muutaman hassun joululaulun, mutta luulenpa, että niistä ei ole apua.” - Ja eipä ollutkaan. Mikä ihme nyt avuksi?

LUKU 6 

Hurja rumpusoolo oli käynnissä, kun Korvatunturin matkalaiset tavoittivat Marakatti-Matin kotoaan vain hetken päästä intiaanikylästä lähdettyään.

”Nosta jalkaa! Heiluta.. hetkinen! Keitäs te olette?” kysyi kummastunut marakatti ja rumpujen soitto jäi sikseen. ”Timjami-tonttu ja Petteri-poro Korvatunturilta, hei. Meillä olisi pulma. Joulupukin rakkain joululaulu on kadoksissa, tai siis hän ei muista sitä. Pukki osasi sanoa vain, että se tuo rauhallisen mielen ja siinä sanotaan joulusta niin kuin sen kuuluisi olla.”

Marakatti-Matti tuntui osaavan vain riehakkaita joululauluja ja meno senkus yltyi viidakossa ja Timjami ja Petterikin innostuivat jamittelemaan. Tovi vierähtikin ennen kuin jouluinen parivaljakko tajusi ajan kuluvan.  ”Soitot sikseen, näistä mikään ei taida olla pukin kaipaama laulu. Meidän on riennettävä!” Suunnaksi päätettiin ottaa karhujen kotikonnut, he kun ovat melko rauhallista väkeä. ”Voi, kun apu löytyisi…” huokaisi Timjami ja Petteri ampaisi jälleen matkaan.

LUKU 5

LUKU 4

Hiiriorkesterilla oli joululauluharjoitukset menossa ja kesti tovin, ennen kuin he huomasivat vieraan saapuneen. ”No mutta hyvää päivää!” totesi yllättynyt orkesterinjohtaja. ”Mistä moinen kunnia näin joulun alla?” jatkoi hän viitaten Korvatunturin asukkaan vierailuun. Timjami selitti tilanteen laadun ja sai jos jonkinmoisia vastauksia herra Kapellimestarilta. Niistä mikään ei kuitenkaan vastannut joulupukin antamia tunnuspiirteitä.

”Hmm, no, josko kysyisit intiaaneilta, he kun ovat aikamoista lauluväkeä!” ehdotti hiiri lopulta pettyneelle Timjami-tontulle. ”Ja kuuntele ihmeessä vielä hetki harjoituksiamme!” hän jatkoi yrittäen piristää Timjamia. ”Kiitos kovasti tarjouksesta, arvon Kapellimestari, mutta nyt täytyy kiirehtää intiaanikylään!” Ja näin matka jatkui.

Löytyisiköhän pukin kaipailema laulu intiaanien leiristä?

LUKU 3

Niinhän siinä kävi, että Timjami oli taas matkalla seikkailuun. ”Mistä etsiä kadonnutta laulua, joka pukin mukaan oli ”rauhallisen mielen tuova ja siinä olisi kätkettynä joulun taika ja joulu juuri sellaisena kuin sen kuuluisi olla..?” pohdiskeli tonttutyttö matkatessaan Petteri poron kanssa halki lumisten metsien ja jatkoi mietoksiaan: ”Voisikohan hiiriorkesteri auttaa tässä, heillä kun tuntuu olevan paljon lauluja soitettavanaankin?” Idean innoittamana Petteri jo käänsi suuntansa kohti hiirien majaa ja ennen kuin Timjami huomasikaan alkoi iloinen soitto kuulua lähistöltä.

LUKU 2

 ”Tonttujoukko, huomio!” huusi pukki iloisesti hääräävälle tonttujoukkiolle. ”Nyt on Korvatunturin kirjat sekaisin. Miten menikään se laulu, se se, äh! No se minun lempijoululauluni!” kysyi pukki hajamielisen huolestuneena.”Tip tap tip tap” t

arjosi Tuisku-tonttu ensimmäisenä, mutta pukki ei syttynyt tälle laululle ollenkaan. Ties mitkä laulut ehdotettiin, vaan ei yksikään niistä ollut se oikea.

”Timjami!” sanoi joulupukki ja jatkoi: ”Sinullahan on kokemusta kadonneiden asioiden etsimisestä, eikö vain?” ”Juuh…” naurahti Timjami muistellen parin vuoden takaista retkeään. ”Otatko tehtävän vastaan?” kysyi pukki saaden Timjamin silmät laajenemaan hämmästykseen.

LUKU 1

”Joulu lähenee…” huokaisi joulupukki iloisena ja samalla hieman huolestuneena, sillä hommaa riittäisi vielä. Lahjoja oli vielä kasapäin tekemättä ja matkasuunnitelmakin aivan puolitiessä. Pukki tuumi, että laulaminen voisi rauhoittaa hermoja ja juuri eräs tietty laulu, jota pukki aina aattoaamunakin ensimmäisenä lauleskeli. Mutta mitä. Pukki ei enää muistanutkaan rakkainta joululauluaan! Kuinkas nyt kävisikään?